*

KariSynberg

MAASEUDUN KEHITYSPOLKUJA ETELÄ-SAVOSSA

  • MAASEUDUN KEHITYSPOLKUJA ETELÄ-SAVOSSA

 

Suomalainen yhteiskunta on yhtä vahva tai heikko, kuin sen maaseutualueet, joilla elää ja työskentelee osa kansakunnastamme. Nykyinen aluekehitys on kuitenkin ajamassa siihen, että on suuri joukko kuntia, joilla ei taloudellisten voimavarojen puolesta ole edellytyksiä vastata asukkaiden välttämättömien palvelujen järjestämisestä. Voimavaroiltaan heikon kunnan ympäristökunnista ei löydy välttämättä halukkuutta yhdistymiseen, vaikka yhdistymistoimia on valtion taholta pyritty ohjaamaan. Tämä on ollut yksi taustatekijä sille, että olemme tekemässä yhtä Suomen historian merkittävimmistä aluepoliittisista uudistuksista, itsehallintouudistusta sekä siihen liittyen Sote-uudistusta. Tämä uudistus tehdään tilanteessa, jossa maaseudun väestökato jatkuu suuressa osassa maata. Tähän on syynä luonnollisen väestömuutoksen syvenevä tappiollisuus. Väestörakenteen vanhetessa tämä muutos näyttää yhä enemmän vääjäämättömältä.

Voi siis olla, että kaikkein syrjäisimmällä maaseudulla yhä useampi kylä on menettämässä viimeisetkin työssäkäyvät vakituiset asukkaansa. Perinteisen aluepolitiikan, joka on perustunut ajatukseen säilyttää koko Suomi asuttuna, tilalle tulisi nostaa ideoita alueellisten voimavarojen aktiivisesta hyödyntämisestä. On lähdettävä liikkeelle alueiden omien tarpeiden edellytysten ja toivomusten pohjalta ja yhdistettävä nämä kansallisiin tarpeisiin sekä huomioiden ympäristösuojelulliset näkökulmat. Aluepolitiikka sinänsä avautuu minulle valtion tilasuhteiden sääntelynä. Ei siis kapea-alaisesti taloudellisten kysymysten kautta, vaan laajemmin alueellisten ja sosiaalisten suhteiden erilaisina prosesseina.

Väestön väheneminen voi hyvinkin aiheuttaa Etelä-Savossa varsin merkittäviä muutoksia mm. Sote-kentässä. Joidenkin tutkimusten mukaan seuraavan 20 vuoden kuluessa mm. Mikkelin ja Savonlinnan keskussairaalat joudutaan sulkemaan liian pienen väestömäärän ja taloudellisen kannattavuuden takia. Sote-uudistus muutoinkin tulee asettamaan haasteita jatkossa. Kun hankintatoimi siirtyy laajemmalle Sote-alueelle, paikallishankintojen toteuttaminen hankaloituu. Tämä avaa lisäovia kansainvälisten suuryritysten mukaan tulolle terveysmarkkinoille. Suuryritykset voivat hintakilpailulla syrjäyttää paikallisten toimijoiden tuotteet ja palvelut.  Sote-uudistuksessa terveyspalvelujen tuottamisen tavoitteena on valinnanvapauden lisääminen markkinaehtoisesti. Ruotsin kokemus asiasta on, että se tulee lisäämään valtion terveyspalvelujen järjestämiskustannuksia. Ruotsin kokemuksista tulee ottaa ainakin oppia.

On totta, että suurten kaupunkiseutujen merkitys koko maan menestykselle, hyvinvoinnille ja kansantaloudelle on huomattava, sillä kaupunkiseuduilla syntyy paljon uusia innovaatioita, tietoa ja osaamista. Aluekehityksen kokonaiskuvaa arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että kasvavien kaupunkiseutujen ja metropolialueen ulkopuolisessa Suomessa on merkittäviä tuotannollisia keskittymiä. Ja toisaalta monien suurten yritysten pääkonttorit sijaitsevat kaupunkialueilla, tuotantolaitokset taas maaseudulla. Etelä-Savo ei ole tästä poikkeus. Joillakin maakuntamme pienemmillä paikkakunnilla on merkittäviä vientiteollisuuden yrityksiä ja keskittymiä. Toisaalta maatilatalous luo perustan Etelä-Savon vahvoille elintarvike- ja metsäklustereille. Maaseudulla on oma merkityksensä matkailussa. Poliittisten päätösten aluevaikutuksia pitäisi arvioida kokonaisvaltaisesti kapean sektoripoliittisen ajattelun sijaan.  

Lähtökohtana kuntien kehittämiselle tulisi olla paikkaperustainen aluekehittäminen ja kuntien itse tekemät räätälöidyt ratkaisut. Suomi on maantieteellisesti erittäin heterogeeninen maa ja kuntien väliset erot suuria. Ratkaisu elinvoimaisuuden säilyttämiseen on aluepoliittisten tiekarttojen tekeminen talouden, työllisyyden ja tasa-arvon, innovaatioiden sekä erityisesti biotalouden näkökulmasta. Tämä edellyttää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä.  Kuntien on myös kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kunnan sisällä poikkihallinnolliseen toimintaan ja samalla pyrkiä hyödyntämään entistä paremmin EU:n rakenne ja investointirahastoja.  

Kunnan tehtäviä voidaan kuvata seuraavilla asioilla: käynnistäjä, sparraaja, yhteen sovittaja, auttaja. Kunnan tulisi toimia myös hankkeiden, osaamisen ja resurssien hankkijana, avaininvestointien tekijänä ja monien palveluiden tuottaja. Näitä tehtäviä kunta voi tehdä sekä omana palvelutuotantona sekä yhteistyökumppanina erilaisten paikallisten ja alueellisten sidosryhmien kanssa. Olisiko ratkaisu uusia ideoita synnyttävän ja alueen toimijoita yhdistävän paikallisen innovaatiokeskuksen perustamisessa? Suomessa on useita seudullisia osaamis- ja innovaatiokeskuksia, mutta kuntatasoinen innovaatiokeskus lienee jossakin määrin uusi ajatus. Voisiko se olla paikallinen ”vastaliike” keskittymiselle, jolla maaseutukunnat voivat jatkossa miettiä oman elinvoimaisuuden kehittämistä.

Etelä-Savo on merkittävä matkailun, luonnon- ja kulttuuriarvojen sekä vapaa-ajanasutuksen keskittymä. Erilaisissa keskusteluissa sekä julkaisuissa kuten vuoden 2016 Mökkibarometrissa on noussut esille kysymys ihmisten monipaikkaisuudesta sekä kaksoiskuntalaisuudesta.  Mökkiläisfoorumeiden ja mökkiläistoimikuntien merkitys on vähäinen mökkivaltaisten kuntien elinvoimaisuuteen.  Sen sijaan kaksoiskuntalaisuus takaisi mökkiläisten vaikutusmahdollisuudet samalla kun se tuo moniin maaseutukuntiin niiden tarvitsemia tuloja palvelujen ylläpitämistä varten. Barometrin mukaan yli 50 % mökkiläisistä on valmis maksamaan osan veroistaan mökkikuntaan.  Itsehallintouudistuksen myötä kaksoiskuntalaisuus olisi mahdollista toteuttaa joustavasti.

Suomi on pienvaltio. Kansalliseen hyvinvointiin liittyy oleellisesti eheytyksen aluepolitiikka, jossa keskeisenä lähtökohtana tulee olla paikalliset ja aluepoliittiset tiekartat, paikkaspesifit mahdollisuudet, paikallinen osaaminen ja toimivat verkostot.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat